Kevään 2011 eduskuntavaalien päättyminen häämöttää jo horisontissa, ja kansanedustajaehdokkaat puristelevat viimeisiä mehuja irti itsestään. Loppukirin melskeissä haluan hieman palata ajassa taaksepäin ja muistella kulunutta kamapanjointia.
Vaalit nousivat itselleni runsas vuosi sitten akuutiksi, kun isosiskoni Susanna Koski ilmoitti ryhtyvänsä kansanedustajaehdokkaaksi Kokoomuksen listoilta Vaasan vaalipiirissä. Välimatkamme kasvoi, kun muutin viime syksynä Turkuun opiskelemaan poliittista historiaa. Talven kuluessa aloinkin pohtimaan, kenen vaalikampanjointiin lähtisin mukaan.
Koska en olisi aktiivisesti ehtinyt auttamaan Susannaa, halusin kantaa korteni kekoon Turussa. Pyörittelin aikani mielessäni muutamaa nimeä, joista näkyvyydeltään ja vakuuttavuudeltaan yksi nousi ylitse muiden, Saara-Sofia Sutela. Entuudestaan Saara-Sofia ja Susanna tuntevat jo toisensa, mikä vielä tuki liittymistäni Saara-Sofian kampanjatiimiin.
Eräänä aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä päätin suunnata Turun puolalanmäelle, jossa Petteri Orpo sekä Saara-Sofia Sutela tuolloin kampanjoivat, liittyäkseni Sutelan riveihin. Raikkaan valkoisiin kampanjatakkeihin somistautunut Saara-Sofia ja hänen tiimiläiset olivat pirteä näky, sellainen oli myös heidän asenteensa. Saara-Sofian ja tiimiläisten vastaanotto oli erittäin vieraanvaraista ja positiivista, mikä on näkynyt heidän asenteessaan myöhemminkin. Työskennellessäni Saara-Sofian tiimissä olen tavannut paljon hienoja ihmisiä ja saanut uusia kokemuksia. Asenne, työnteon määrä ja pirteys ovat olleet tiimissä paremminkin sääntöjä kuin poikkeuksia.
Lopuksi haluan kiittää kaikkia kampanjoinnissa mukanaolleita sekä sen tukijoita. Oli ilo kantaa Saara-Sofian takkia ja tehdä vaalityötä loistavassa ja innostavassa porukassa. Sanonnan mukaan: lopussa kiitos seisoo. Siellä se on myös sunnuntai-iltana!
Onnea ja menestystä Saara-Sofian tulevaisuudelle!
/Justus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti